Saarella on hankalaa olla kauppias, sillä se elää melko pitkälti vaihtokauppojen ja heimojen sisäisten hyötysuhteiden kautta niin, että lammaspaimen antaa teurastamansa lampaan lihasta muille heimolaisille saadakseen itse muilta jotain mitä itse tarvitsee. Heimojen välillä on harvoin minkäänlaista kaupankäyntiä - ellei puhe ole jonkun korkea-arvoisen johtajan pojista tai tyttäristä ja heimojen yhdistämisestä noiden liittojen kautta.

Ruoka on saarella elintärkeä resurssi ja siitä on käyty heimojen kesken lukuisia taisteluita etenkin vuosina, joina jotkut osat saaresta ovat nähneet nälkää tai lohikäärme on käynyt tuhoamassa heimon karjan. Saarella on vähän saaliseläimiä, joita voisi omavaraisesti metsästää, mutta metsikköisiltä alueilta voi löytää jäniksiä ja jos onni suo, myös villisikoja.

Heimoissa ja noiden kylissä tavataan kasvattaa lampaita ja kanoja, jotka tuottavat lihaa, maitoa ja munia. Lisäksi ruokaa kerätään luonnosta yrttikasvien muodossa, eikä kalastaminenkaan ole täysin tuntematonta. Kalastaminen tapahtuu yleensä matalissa rantavesistöissä verkkojen avulla. Myös laskuvettä hyödynnetään ahkerasti. Silloin rannoilta kerätään äyriäisiä ja merilevää.  Ruoka kypsennetään ja hyvä ruoka myös maustetaan. Mausteyrttejä on saarella kuitenkin sen karun ilmanalan vuoksi varsin vähän.

Taistelut käydään erilaisin tikarein, miekoin, kirvein, sirpein ja hampain. Miekat, kirveet ja muut enemmän metallia sisältävät raskaat aseet kuuluvat varakkaammalle osalle saaren asukkaita, kun taas tikareita ja sirppejä löytyy muilta heimojen jäseniltä.

Ulkopuoliset ovat usein näidenkin suhteen epäonnisessa asemassa ja joutuvat tyytymään hampaisiinsa, kiviin tai kepakoihin - mitä nyt käpälän ulottuville sattuu tilanteen tullen saamaan.

Taisteluihin liittyvää magiaa ei ole olemassa ja hahmot pitävät miekat ja kirveet hampaissaan, eivät käpälissään.

Taisteleminen on lähtökohtaisesti urosten hommaa ja taistelevaa neitoa voidaan katsoa katsojasta riippuen hyvinkin kieroon, vaikkakaan joskus ei voida välttyä kärhämiltä ja tilanteilta, joissa neitokin ei ajautuisi tappeluun.

Maanviljelyä ei tapahdu kovin suurissa määrin Saarella sen karun ilmaston vuoksi. Vakituisesti aloillaan asuvilla heimolaisilla on usein pieniä kasvimaita.

Ulkopuolisille maanviljely on erittäin haasteellista, sillä se vaatii noilta mahdollisuutta pysyä turvallisesti ja pitkään samassa paikassa ja noilla on harvoin mahdollisuutta siihen.

Saarella on neljä vuodenaikaa, joten ainoastaan loppukevät,  kesä ja alkusyksy ovat mahdollisia kasvien kasvattamiselle.

Uskonto ei ole saarella suuressa roolissa ja uskonnon harjoittaminen rajoittuukin vain lähinnä taikauskoon ja ympäröivän magian sekä potentiaalisten kirousten tiedostamiseen. Saari ei tunne ainoatakaan IRL maailmamme uskontoa. Näin ollen hahmojen puheenparressa olisi hyvä välttää perkeleitä, saatanoita ja muita vastaavia meidän omiin uskontoihimme viittaavia ilmauksia. Mielikuvitusta käyttämällä niitä uusia keksii kyllä äkkiä.

Hahmoilla ei ole parantamisen tueksi magiaa, vaikkakin joidenkin heimojen parantajien rohdokset ovat niin voimakasvaikutteisia, että niiden voisi kuvitella olevan taikaa! Pahasti silpoutuneita ruumiinosia, irronneita raajoja jne. ei voi luonnollisestikaan saada takaisin eikä korjattua.

Isommista haavoista jää hahmon kehoon pysyviä arpia, joten näiltä osin hahmosi design tulee muuttumaan pelin edetessä väistämättäkin.

Hahmot voivat myös sairastua erilaisiin kuumetauteihin, jolloin niiden oloa voi yrittää helpottaa yrttijuomien ja höyryjen avulla. Joskus sairastuminen johtaa kuolemaan.

Saarella vallitsee vahva luonnon laki. Mikäli olet pysyvästi liian sairas ja heikko selviytyäksesi ja ollaksesi riittävästi hyödyksi, joissain heimoissa niiden resursseja kuluttavat riippakivet potkitaan surutta pihalle.

Poikkeuksen tähän tekevät pennut joista tulevaisuudessa kasvaa osa heimoa ja vanhukset, jotka luonnollisestikin voivat hyödyttää heimoa tiedollaan ja taidoillaan, joita voivat opettaa eteenpäin.

Mikäli hahmosi kuuluu heimoon, sen asema riippuu sen taidoista ja siitä, mitä se realistisesti antaa heimolle. Asemat ja työtehtävät ovat hyvin hahmokohtaisia ja määrittyvät pelin kautta. Myös hahmon sosiaalisilla taidoilla on tämän suhteen erittäin suuri- ja joskus ratkaiseva merkitys.

Naimalla jonkun heimon johtajan sukuun voi päästä äkkiä korkeaan ja hyvään asemaan. Toisaalta, samalla tavalla voi päästä myös huonon valoon heimon sisällä, mikäli väärinkäyttää asemaansa ja aiheuttaa muille heimolaisille haittaa tai ongelmia, tai suututtaa puolison suvun jotenkin.

Naaraiden keskuudessa pentuja saanut ja synnyttänyt neito on korkeammassa asemassa kuin joku jolla pentuja ei vielä ole.

Aina ajoittain Saaren kaikkien heimojen johtajisto kutsutaan kokoontumaan yhteen paikkaan. Kokoukset ovat suuria tapahtumia, jotka voidaan järjestää melkeinpä mistä syystä tahansa.

Yleisin kokouksen aihe on saarta tai useampaa heimoa uhkaava vaara, halu sovitella rauhaa sotaisten heimojen välille tai naittaa oma tytär tai poika toisen heimon johtajan perilliselle heimojen yhdistämiseksi tms.

Heimokokouksien tärkein sääntö on, ettei kukaan saa käydä kenenkään kimppuun eikä ketään saa lähteä seuraamaan tapaamisen päätyttyä.

Asumukset riippuvat paikoista ja siitä, onko hahmo heimon jäsen vai ulkopuolinen. Ulkopuoliset turvautuvat asumuksien suhteen siihen mitä löytävät, kuten luoliin ja koloihin.

Heimoissa eletään usein itse tehdyissä pienissä kodeissa, joista osasta voi löytyä pieni tulisijakin. Koska saari on myrskyinen ja karu, kodit ovat pieniä, osittain maan alla ja niiden katot kasvavat heinää. Yleensä ne on sisältä käsin koristeltu erilaisin kankain, käsitöin ja taljoin. Käpälin kirjoitettuja kirjoja ja niiden säilyttämiseen soveltuvia hyllyjä löytyy myös. Kodeissa on harvoin useampia kerroksia tai enemmän huoneita kuin ne mitä asukkaat itse tarvitsevat asumiseen. Suuremmilla perheillä on luonnollisestikin suurempia koteja. Pedit koostuvat erilaisista tyynyistä, taljoista ja vastaavista, eivätkä ihmishuonekalut ole nelijalkaisten hahmojemme elämässä juttu.

Saaren yhteiskunta ei ole pintapuolin täysin tasa-arvoinen. Urokset ovat lähtökohtaisesti sotureita ja tekevät raakaa fyysistä työtä, kun taas neidot punovat kankaita, huolehtivat ruuasta ja pitävät huolen kodista.

Neidoilla on näennäisesti vähemmän sanavaltaa heimon asioissa ja nuo ovat erittäin harvoin johtavissa asemissa. Siitä huolimatta korkea-arvoisten urosten puolisot voivat olla niitä, jotka hienoisella oveluudella kääntävät puolisonsa pään suurten ja merkityksellisten päätösten suuntaan.

Neidot eivät asu yksin, vaan siirtyvät avioliittoon astuessaan kotoaan puolisonsa talouteen. Ulkopuoliset sudettaret luonnollisestikin joutuvat selviytymään omin neuvoin, heimoon liittyessään nuo muuttavat usein asumaan jonkun lesken tai vastaavan kotiin ennen kuin löytävät oman puolisonsa tai asumisjärjestelyyn tulee muita muutoksia.

Heimoyhteiskunnassa arvostetaan kuitenkin pentuja joskus elämässään tehneitä vanhuksia, sillä noilla on paljon elämänkokemusta ja viisautta, jota jakaa nuoremmille eteenpäin.

Avioliittoja tapahtuu lähinnä järkipohjalta ja joskus järjestettyinä, mutta romanttiset liitotkin voivat tulla kyseeseen. Monesti neidon käpälää tavoitteleva uros on puheissa tulevan morsiammensa isän kanssa sen sijaan, että sopisi avioliitosta neidon kanssa yhdessä. Naaraat lähtevät kotoa suoraan avioliittoon, eivätkä nuo asu yksinään itsenäisesti. Poikkeuksena ulkopuoliset tai heimoissa puolisonsa menettäneet.

Kahden suden välinen avioliitto on koko kylän asia, sillä avioliitto, mikäli kaksi keskenään hyvin eri arvoista sutta puolisoituvat, vaikuttaa näiden molempien susien tulevaan arvoon joko alentavasti tai parantavasti ja mikäli siihen liittyy sukua ja sen kunniaa, voi vääränlainen liitto kuumentaa suvun tunteita pahemman kerran ja johtaa hurjiinkin seurauksiin heimoyhteisössä.

Saman sukupuolen avioliitot eivät ole mahdollisia, eikä tällaisia romansseja katsota saarella hyvällä. Salassa kaikenlainen romantisointi on toki mahdollista kiinni jäämisen uhalla.

Naaraat astuvat tyypillisesti avioon 18-25 -vuoden iässä ja sitä vanhemmissa pennuttomissa neidoissa uskotaan yleisesti ottaen olevan jotakin vikaa fyysisesti ja mahdollisesti myös henkisesti. Naimaton neito, joka hengailee urosten kanssa läheisesti, katsotaan likaiseksi ja tuota yleisesti paheksutaan.

Uroksilla voi olla useampiakin vaimoja, mutta siinä tapauksessa tuon täytyy voida elättää ne kaikki, sekä noiden pennut. Lisäksi monen vaimon talouksissa saattaa syntyä mustasukkaisuutta ja ylimääräistä draamaa. Uros voi kohdella vaimojaan miten haluaa, sillä vaimot katsotaan jossakin määrin uroksen omaisuudeksi.

Uskottomuus avioliitossa katsotaan naaraiden puolelta rikokseksi, urosten osalta sitä katsotaan herkemmin sormien läpi riippuen tapauksista. Liitosta eroaminen on koko heimon asia eikä laisinkaan yksioikoista. Ei ole tavatonta, että onnettomaan liittoon päätynyt neito karkaa omasta heimostaan ja yrittää liittyä toiseen uuden alun toivossa.

Pentuja syntyy yleensä 1-2 kerrallaan. Ne elävät vanhempiensa mukana arjessa NPC hahmoina kunnes täyttävät 18v, sitten niille voi etsiä pelaajat. Uusia pentueita voi syntyä vielä kun entiset ovat kotona, eli perheet voivat olla hyvinkin suuria. Aviottomasti syntyneitä pentuja ja niiden emoja ei pidetä arvossa ja nuo saatetaan ajaa ulos heimosta.

Pentuja odottava (avioitunut) naaras saa yleensä kunnioittavaa ja ihailevaa kohtelua myös uroksilta, enemmän kuin pennuttomat sukupuolensa edustajat. Vaikka pentuja odottava naaras onkin raskautensa loppuvaiheilla varsin hyödytön heimolle, katsotaan että tuon tulevat pennut tulevat olemaan moninkertainen hyöty.

Pennuista yleisesti ottaen pidetään ja "koko kylä kasvattaa" ne, opettamalla taitoja ja nuhtelemalla jos ne tekevät jotain pahuuksia. Mikäli teini-ikään varttuva pentu tekee alati jotakin mikä johtaa kylän tai suvun ongelmiin, sen vanhemmat ja suku kärsivät siitä, mikäli eivät puutu jälkeläisensä toimintaan.